9/20/2016

Vihkiminen

Päätin jättää blogissani vihkikirkon paljastamatta. Osa varmasti arvasi sen jo etukäteen. Meidät vihittiin ihanassa, intiimissä ja tunnelmallisessa Kulosaaren kirkossa. Kirkko oli meidän vierasmäärällemme juuri sopiva, sillä montaa tyhjää penkkiriviä ei ollut. Nappivalinta sulholta :). Vihkiminen alkoi klo 14.00, joka on mielestäni todella hyvä ajankohta. Ei liian aikaisin, eikä liian myöhään.

Seuraavaksi kurkataan siis hääpäivän tärkeimpään osuuteen; vihkimiseen 
 (pahoittelen kuvien laatua) 

Sulhanen saapui kirkolle bestmanien kera noin puoli tuntia ennen vihkimisen alkua. Hän tervehti ja otti vieraita vastaan. Kaasot saapuivat kirkolle samoihin aikoihin. He jakoivat vieraille kirkko-ohjelmat ja toimittivat miehille vieheet. Noin 10min ennen vihkimisen alkua vieraat olivat saapuneet ja istuneet kirkon penkeille. Samoihin aikoihin sulho, bestmanit ja kaasot asettuivat kirkon etuosaan odottelemaan. Oli hauska nähdä kuvia, joissa sulho naureskelee ja on vielä rennommalla fiiliksellä. Kun pappi saapui, muuttui sulhon ilme vakavammaksi ja jännittyneeksi. Tässä tunnelmia kirkosta:
Me lähdimme isäni kanssa hyvissä ajoin kirkolle hotel Fabianista. Jäimme taksiin odottelemaan kirkkoa lähellä olevalle parkkipaikalle, sillä olimme niin aikaisin perillä. Tiesin, että kirkon ovet sulkeutuvat vasta 5 minuuttia ennen vihkimisen alkua, enkä halunnut vieraiden näkevän minua etukäteen. Otimme taksissa isäni kanssa muutaman selfien ja naureskelimme taksikuskin kanssa. Oloni oli jännittynyt, mutta kuitenkin yllättävän rauhallinen. Noin 13.56 saavuimme kirkon pihalle, jossa suntio oli meitä vastassa. Nousimme taksista hetkeksi kirkkohuoneeseen odottelemaan (varsinaista sakastia ei Kulosaaren kirkossa ole) ja asetuimme sitten ovien ulkopuolelle. Suntio suoristi pukuni helman ja hunnun, jonka jälkeen hän kävi huikkaamassa kanttorille kaiken olevan valmiina aloitusta varten. Tässä vaiheessa alkoikin jännittää hieman enemmän. Prinsessa Ruusunen kaikui uruista ja kirkon ovet aukenivat.

Oli aivan mieletön tunne nähdä kaikki rakkaat ihmiset kokoontuneena meidän hääpäivää varten. Jo pelkkä tämän postauksen kirjoittaminen saa silmät kostumaan. Oli myös mahtavaa, että kaikki pääsivät kirkko-osuuteen mukaan. Jotenkin sain kuitenkin tsempattua itseni, en herkistynyt kyyneliin. Isäni ei astunut helmalleni ja minäkään en kompastellut siihen. Kaikki meni siis paremmin kuin hyvin.
Kulosaaren kirkko on melko pieni, joten käytäväkin on todella lyhyt. Kävely tuntui menevän todella nopeasti ja ehdin vasta kunnolla katsoa sulhoa alttarille saavuttuamme.
Alttarilla otin sulhon käsikynkkään ja keskityin kuuntelemaan papin puhetta. Huomasin, että pappiakin jännitti ainakin aluksi. Hän puhui todella kauniisti ja hieman omaperäisesti. Puhe oli mielenkiintoinen ja mieleenpainuva. Pappi kertoi hauskasti miten tapasimme, joka nauratti juhlaväkeä. Hän kuvaili myös ihanasti sitä, mitä olimme kertoneet toisistamme, rakkaudesta ja parisuhteestamme. Tunnelma oli todella rento ja hyvä heti kirkosta lähtien. Parempaa pappia emme olisi voineet toivoa. Yleensä hääpuheesta ei välttämättä jää mitään muistikuvaa, mutta me ja vieraat ovat muistelleet miten hyvin se jäi mieleen. Olimme valinneet vihkiseremoniaan ihanan, kauniin korinttilaiskirjeen:

1.Korinttolaiskirje:
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. 

 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, 
kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.   

Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. 
 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus
Vihkiminen kesti kokonaisuudessaan noin 20 minuuttia. Aika meni todella nopeasti. Alttarilla oli kyllä aika uskomaton fiilis, että tässä sitä nyt ollaan. Olin miettinyt jo valmiiksi mitä pappi meistä kertoo ja miten vihkikaava menee. Olimme niin onnellisia, että hymyilimme koko seremonian ajan. En muistaakseni herkistynyt kuin vasta sanottuamme tahdon.

Ensisuudelma avioparina!  
Oli mahtavaa, kun kirkko kaikui raikuvista aplodeista. 
Suosittelen ehdottomasti niitä kirkon "ohjelmaksi"!
Iloisen trumpettisävelmän saattelemina kävelimme alttarilta vaimona ja miehenä.
Viimeinkin naimisissa! 
Oli sadunomainen fiilis kävellä ruusunterälehtisateessa kirkon portaita kellojen soidessa!
Tuleville morsiamille: 
Näin jälkikäteen on helppo sanoa, mutta älkää turhaan jännittäkö vihkimistä, hyvin se menee!

Jatkuu...

4 kommenttia:

  1. Apua, ihanasti kirjoitettu teidän vihkimisestä! Meinasi itselläkin silmät kostua lukiessa, niin hyvin välittyi teidän onni ja rakkaus tästä :)

    VastaaPoista
  2. Kirjoitat todella ihanasti ja rehellisesti kaikista häihin liittyvistä jutuista ja teksteistä paistaa oikein läpi, kuinka onnellisen rakastuneita olette! :) Niitä on siis ilo lukea ja saavat hymyn huulille :) Onnea vielä teille ja kiitos blogista! <3 toivoo hääintoilija :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, ihana kuulla tällaista palautetta :).
      Rehellisyyteen olen blogissani tosiaan pyrkinyt. Tietysti ilon kautta, vaikkei häiden järjestely aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Lopussa kiitos seisoo!

      Onnea myös sinulle häiden pariin <3

      Poista

Kaunis kiitos kun ilahdutit minua kommentillasi :)